tiistai 10. tammikuuta 2017
YKSIN
Lähes joka päivä mä mietin pienessä mielessäni miten kivaa olisi muuttaa jo pois porukoilta. Muutama päivä yksin meidän Rauman asunnolla ja totuus suoraan sanoen heittäytyy päin kasvoja ja räjähtää siihen kuin mikäkin pommi. Tää on ihan kamalan yksinäistä, kun ei oo ketään muuta saman katon alla. Samalla tää on myös ihan huippua, kun saa olla ihan rauhassa. Viime päivinä oon saanut vallata sohvan ja siinä olevan maailman ihanimman viltin kokonaan itselleni, parasta! Olen lukenut JHT-Musta Lammas -kirjaa ihan hurjalla tahdilla eteenpäin, katsonut netflixiä, pessyt vähän pyykkiä, tehnyt ruokaa (muutakin kuin vain nugetteja ja ranskalaisia heh), tanssinut ympäri kämppää, käynyt kävelemässä pihalla ja kaupungilla syömässä sekä elokuvissa tyttöjen kanssa. On tää ollut kivaa olla itsekseen vaikka joka toinen tunti voivottelen yksinäisyyttä ja seuraavan tunnin taas nautin rauhassa olosta. Videopuhelut ja whatsapp juttelut yksinäisinä hetkinä toimii aika hyvin mielenkohottajana. Lievää mielialan vaihtelua tässä taitaa olla havaittavissa.
Kyllä mä silti edelleen pois porukoiden nurkista haluan. On tää oma rauha sen pienen yksinäisyyden arvoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti