Muutamia vuosia sitten nuorempi minä ihastui tosi kovasti kangaskasseihin, joita näkyi tosi coolin näköisillä boheemihenkisillä tyypeillä. "Varför Paris vi har ju Åbo". Nerokasta, mietin, mäkin tahdon tollasen. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun joku tuote iskee tosi kovaa, eikä se lähde mielestä kirveelläkään. Tämän kassin kohdalla mulla kävi just noin. Siitä asti, kun tuollaisen näin ensimmäisen kerran olen vain miettinyt tarvitsevani sellaisen. Turun reissuilla kesällä olen monesti niitä katsonut, ihaillut nettikaupasta ja miettinyt vaan, että joskus ostan sen. Suurin este varmaan oli, etten ole millään tavalla Turkulainen. Enhän minä Helsinkiläisenä voi kulkea Turku kassi olalla. Mitä ihmiset oikein ajattelisi? Ihan typerästi ajateltu, mutta silti olen iloinen etten hankkinut sitä yhtään aiemmin. Kassi tuntuu paljon paremmalta nyt, kun voin sanoa, että kyllä minä olen Turussa asunut. Tämä on paras konkreettinen muisto pääsykoekeväästäni Turussa. Voi tätä onnea minkä yksi kangaskassi voi aiheuttaa ja se, kun pääsee ensimmäisen kerran ulkoiluttamaan sitä kaupungille. Oikein Helsingin keskustaan vielä.
Asiasta kukkaruukkun; Tuon kaaputakin löysin Bikbokin alerekistä vain viidellätoista eurolla. Harvoin löydän mitään kivaa alesta, mutta nyt osui napakymppiin. Mikä löytö!
ps. vaikka seison kassin sanoman takana ja Turku menee ihan Pariisista niin en silti taida vaihtaa tulevaa Pariisin reissua Turkuviikonloppuun
